Parent guides
Lasten spina bifida: tyypit, hoito ja nykyaikainen kuntoutus liikkumisen ja itsenäisyyden tueksi
Mitä spina bifida eli selkärankahalkio on, miten se diagnosoidaan ja hoidetaan, miten se vaikuttaa liikkumiseen — ja miten varhainen, aktiivinen kuntoutus ja fysioterapia auttavat lapsia vahvistamaan lihaksiaan, suojaamaan niveliään ja saavuttamaan mahdollisimman suuren itsenäisyyden.
Jos lapsellasi on spina bifida, olet todennäköisesti tavannut jo pitkän liudan terveydenhuollon ammattilaisia — neurokirurgeja, urologeja ja ortopedeja. Kuntoutus on vielä yksi asia tällä listalla, mutta se on hoidon osa-alue, jota tulet näkemään kaikkein useimmin lapsesi kasvaessa. Tähän oppaaseen on koottu selkeästi ja avoimesti tärkeimmät asiat, joita vanhempien tulee tietää spina bifidan hoidosta, erityisesti liikkumisen ja kuntoutuksen näkökulmasta.
Mitä spina bifida on?
Spina bifida (selkärankahalkio) on synnynnäinen tila, jossa selkäranka ja selkäydin eivät muotoudu täydellisesti. Se kehittyy raskauden ensimmäisinä viikkoina, kun hermostoputki — rakenne, josta muodostuvat aivot ja selkäydin — ei sulkeudu kokonaan. Siksi spina bifidaa kutsutaan hermostoputken sulkeutumishäiriöksi: vauvan selkärangan luut eivät sulkeudu selkäytimen ympärille. Tila on harvinainen — Euroopassa hermostoputken sulkeutumishäiriöitä esiintyy noin yhdellä 1 000 raskaudesta tai harvemmin. Kohdassa, jossa selkäydinkanava jää auki, selkäydin ja selkäydinhermot voivat vaurioitua, mikä vaikuttaa lapsen hermostoon kyseisen kohdan alapuolella.
Spina bifidan tyypit
Lääkärit jaottelevat spina bifidan kolmeen päätyyppiin. Ne eroavat huomattavasti sen suhteen, kuinka paljon ne vaikuttavat lapsen hermostoon:
- Spina bifida occulta (piilevä selkärankahalkio) — pieni aukko yhdessä tai useammassa nikamassa, mutta ihon peittämä. Se on yleensä vaaraton, ja monet eivät koskaan tiedä saavansa sitä. Joskus ainoa merkki on kuoppa, karvatupsu tai syntymämerkki alaselässä, ja selkäytimen tarkistamiseen tarvitaan kuvantamistutkimus.
- Meningoseele (aivokalvontyrä) — nestetäyteinen pussi työntyy selkärangan aukon läpi. Itse selkäydin ei yleensä ole vaurioitunut, joten oireet ovat usein lieviä.
- Myelomeningoseele — vakavin muoto eli avoin selkärankahalkio, jossa osa selkäytimestä ja hermoista on paljaana. Tällä tarkoitetaan yleensä sitä, mitä lääkärit kutsuvat “spina bifidaksi”. Myelomeningoseele voi johtaa jalkojen halvaukseen (paraplegia) sekä neurogeeniseen rakkoon ja suolistoon, ja se on muoto, jota tämä opas pääasiassa käsittelee.
Syyt ja riskitekijät
Lääkärit eivät tiedä tarkalleen, miksi spina bifida kehittyy tietylle vauvalle. Kyseessä on todennäköisesti yhdistelmä perinnöllisiä ja ympäristötekijöitä. Tunnettuja riskitekijöitä ovat:
- foolihapon puute ennen raskautta ja raskauden alkuvaiheessa;
- tiettyjen lääkkeiden käyttö raskauden aikana, erityisesti valproaatin (jota käytetään epilepsian hoitoon);
- äidin diabetes tai lihavuus;
- aiempi raskaus, jossa on todettu hermostoputken sulkeutumishäiriö, tai suvussa esiintyvä alttius.
Spina bifidan ehkäisemiseksi terveysviranomaiset suosittelevat, että kaikki hedelmällisessä iässä olevat naiset, jotka voivat tulla raskaaksi, ottavat päivittäin foolihappolisää (yleensä 400 mikrogrammaa) ennen hedelmöittymistä ja noin 12. raskausviikolle asti. Tämä on Yhdysvaltain tautienvalvonta- ja ehkäisykeskuksen (CDC) sekä Isossa-Britanniassa NICE:n (National Institute for Health and Care Excellence) suositus. Lääkärisi voi suositella suurempaa annosta, jos sinulla on aiemmin ollut vastaava raskaus. Haluamme kuitenkin korostaa selkeästi: jos lapsella todetaan spina bifida, se ei ole sinun syysi.
Diagnosointi ennen syntymää ja sen jälkeen
Monilla vauvoilla spina bifida diagnosoidaan jo ennen syntymää. Sikiöaikainen diagnosointi tapahtuu yleensä rutiininomaisessa keskiraskauden ultrassa, joskus verikokeen (alfa-fetoproteiini) kohonneen tason seurauksena. Yksityiskohtainen ultraäänitutkimus tai sikiön magneettikuvaus (MRI) paljastaa häiriön tason ja tyypin. Syntymän jälkeen avoin selkärankahalkio on näkyvissä, ja aivojen sekä selkärangan kuvantaminen ohjaa hoitosuunnitelmaa.
Lääketieteellinen hoito: leikkaus ja sen jälkeen
Spina bifida -leikkaus sulkee selässä olevan aukon selkäytimen suojaamiseksi ja tulehdusten ehkäisemiseksi. Se tehdään yleensä ensimmäisten päivien aikana syntymän jälkeen. Joissakin erikoistuneissa keskuksissa valituille vauvoille voidaan tehdä korjausleikkaus ennen syntymää (sikiöleikkaus), mikä joillakin lapsilla vähentää šuntin tarvetta ja edistää jalkojen toimintaa.
Spina bifida vaikuttaa muuhunkin kuin jalkoihin, joten useimpia lapsia seuraa moniammatillinen tiimi — monilla lastenklinikoilla toimii oma spina bifida -klinikka, jossa on usein fysiatrian ja kuntoutuksen erikoislääkäreitä hallitsemassa oireita ja suunnittelemassa hoitoa lapsen tilanteen mukaan:
- Hydrokefalia — monille myelomeningoseelevauvoille kertyy nestettä aivoihin. Ilman hoitoa nouseva paine voi aiheuttaa aivovaurion. Lääkärit hoitavat hydrokefaliaa šuntilla (ohut putki, joka johtaa nesteen pois) tai pienellä toimenpiteellä, jota kutsutaan endoskooppiseksi kolmannen aivokammion fenestraatioksi (ETV).
- Rakon ja suolen toiminta — rakkoon ja suoleen johtavat hermot ovat usein vahingoittuneet. Monet lapset käyttävät puhdasta toistokatetrointia ja suolisto-ohjelmaa, joka tekee suolen toiminnasta säännöllistä ja ennakoitavaa; suoli- ja rakko-ongelmat sekä virtsatieinfektiot vaativat säännöllistä seurantaa.
- Ortopedinen hoito — lihasheikkous ja -epätasapaino voivat johtaa lonkan sijoiltaanmenoon, jalkaterän virheasentoihin ja skolioosiin (selkärangan vinouteen) lapsen kasvaessa. Vähentynyt painonvaraus voi myös alentaa luuntiheyttä, joten luusto-ongelmia, kuten murtumia, on tarkkailtava.
- Oppiminen ja tarkkaavuus — joillakin lapsilla, erityisesti niillä, joilla on hydrokefalia, on oppimis- tai tarkkaavuusvaikeuksia ja he tarvitsevat lisätukea koulussa.
- Lateksiallergia — spina bifidaa sairastavilla lapsilla on suurempi lateksiallergian riski, joten lateksittomia materiaaleja käytetään aina kun mahdollista.
Tärkeää: jos lapsesi menettää äkillisesti taitoja, hänelle kehittyy uutta heikkoutta, selkäkipua, muutoksia kävelyssä tai rakon hallinnassa, tai hänessä näkyy šuntin tukkeutumisen merkkejä (päänsärkyä, oksentelua, poikkeavaa väsymystä), ota välittömästi yhteyttä hoitavaan tiimiisi. Kireä selkäydin (tethered cord) — jossa selkäydin joutuu venytykseen lapsen kasvaessa — tai šunttiongelma vaatii nopeaa lääketieteellistä hoitoa, ja kireä selkäydin vaatii joskus leikkauksen vapauttamiseksi.
Miten spina bifida vaikuttaa liikkumiseen
Spina bifidan liikkumiseen vaikuttavat oireet riippuvat pääasiassa selkärangan vauriotasosta. Tämän tason alapuolella lihastoimintaa ja tuntoaistia ohjaavat selkäydinhermot saattavat toimia vain osittain tai eivät lainkaan, joten liikkumisongelmat ja muuttunut tuntoaisti kulkevat käsi kädessä:
- Rintarangan taso (yläselkä) — jalat eivät yleensä ole aktiivisessa hallinnassa; lapset käyttävät usein pyörätuolia ja saattavat seisoa tukivälineiden avulla.
- Lannerangan taso (alaselkä) — jotkin lonkan ja polven lihakset toimivat; monet lapset kävelevät ortoosien kanssa — usein KAFO-ortoosien (polvi-nilkka-jalkateräortoosit) kanssa korkeammilla lannerangan tasoilla — ja joskus kyynärsauvojen tai kävelytelineen avulla, ja käyttävät pyörätuolia pidemmillä matkoilla.
- Ristiluun taso (selkärangan alaosa) — useimmat jalan lihakset toimivat; monet lapset kävelevät itsenäisesti, joskus nilkkaortoosien avulla.
Ihon heikentynyt tuntoaisti, lihasheikkous ja nivelongelmat ovat syy siihen, miksi hyvä kuntoutussuunnitelma huomioi aina lapsen kokonaisvaltaisesti — ei vain jalkoja.
Spina bifidan kuntoutus: mitä sillä tavoitellaan
Spina bifidaa sairastaville lapsille varhainen ja säännöllinen aktiivinen kuntoutus kantaa hedelmää vuosia. Fysioterapia on sen ytimessä, usein yhdessä toimintaterapian ja apuvälinepalveluiden kanssa. Kuntoutuksen tavoitteena on:
- vahvistaa voimaa ja hallintaa jokaisessa toimivassa lihaksessa — vauriotason kohdalla ja sen alapuolella;
- suojella liikelaajuuksia ja linjausta lonkissa, polvissa ja jalkaterissä, jotta kontraktuurat ja virheasennot ovat epätodennäköisempiä;
- tukea pystyasennon toimintaa — istumatasapainoa, seisomista ja mahdollisuuksien mukaan kävelyä — mikä auttaa myös luuston terveyttä, luuntiheyttä ja ruoansulatusta;
- kehittää liikkumista ja itsenäisyyttä, pyörähtämisestä ja konttaamisesta kävelyyn, siirtymisiin tai varmaan pyörätuolin käsittelyyn;
- suojella ihoa opettamalla paineentasausta ja turvallista asentohoitoa alueilla, joilla tuntoaisti on heikentynyt;
- tukea normaalia kehitystä leikissä, jotta liike auttaa lastasi tutkimaan, oppimaan ja osallistumaan arkielämään.
Mitä se tarkoittaa käytännössä
- Asentohoito imeväisiästä alkaen — opastusta siitä, miten vauva asetetaan ja miten häntä kannetaan, jotta lonkat, polvet ja jalkaterät kehittyvät hyvässä linjauksessa ja virheasennot ehkäistään.
- Käsittelyohjaus vanhemmille — näytämme, miten nostat, kannat ja asetat lapsesi turvallisesti suojaten ihoa, jonka tuntoaisti on heikentynyt, ja välttäen vammoja.
- Liikerataharjoittelu ja venyttely — nivelten säännöllinen ja hellävarainen liikuttaminen niiden pitämiseksi notkeina, erityisesti kasvupyrähdysten aikana.
- Lihaskunto- ja kestävyysharjoittelu — kaikkien toimivien lihasten vahvistaminen keskivartalosta lonkkiin lihasheikkouden kompensoimiseksi ja arjen toimintojen keventämiseksi.
- Kävelyharjoittelu — lapsille, joilla on edellytykset kävellä, tehokkaiden, energiaa säästävien ja kuormitusta välttävien kävelymallien harjoittelemista.
- Apuvälineet — ortoosien, seisomatelineiden, kävelylaitteiden tai pyörätuolien arviointi ja sovittaminen yhdessä apuvälineteknikkosi kanssa, jotta oikeat varusteet tukevat — eivätkä rajoita — lastasi.
Nykyaikainen kuntoutus: mikä on muuttunut
Lasten neurokuntoutus on muuttunut huomattavasti viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Pääosin passiivisen venyttelyn ja odottelun sijaan nykyaikainen kuntoutus perustuu muutamaan selkeään periaatteeseen:
- Aktiivinen, tehtäväkohtainen harjoittelu — lapsi harjoittelee todellisia taitoja, kuten istumista, seisomista, siirtymisiä ja askeleen ottoa, koska hermosto oppii juuri tästä.
- Suurempi intensiteetti — intensiiviset terapiajaksot tarjoavat huomattavasti enemmän harjoitusta kuin satunnaiset terapiakerrat.
- Neuromodulaatio — selkäytimen ja lihasten kajoamaton stimulaatio on aktiivinen tutkimusalue lapsilla, joilla on selkäydinsairauksia, ja tehtäväkohtainen sähköstimulaatio yhdistää impulssit liikkeeseen.
- Kehonpainon tuki ja kevennysjärjestelmät — puvut ja kevennysjärjestelmät mahdollistavat lasten turvallisen harjoittelun pystyasennossa kauan ennen kuin he pystyisivät siihen yksin.
- Objektiivinen mittaaminen — standardoidut testit tekevät edistymisestä näkyvää ja ohjaavat jokaista seuraavaa askelta.
- Perhekeskeisyys ja etäkuntoutus — vanhempia valmennetaan osana tiimiä, ja etätapaamiset pitävät edistymistä yllä kotona.
Sanomme suoraan, kun tutkimusnäyttö osoittaa selkeää hyötyä; jotkin lähestymistavat ovat vakiintuneita, toiset vasta tuloillaan, ja kerromme rehellisesti, kummasta on kyse.
Miltä kuntoutus näyttää Apexa QLA Suissella
Olemme vaativiin neuromotorisiin tapauksiin erikoistunut keskus, ja spina bifida on osa jokapäiväistä työtämme. Tiimillämme on vuosien käytännön kokemus lapsista kaikilla spina bifidan tasoilla, heidän asento- ja ortopedisista terveyshaitoistaan sekä harvinaisista tilanteista, jotka eivät sovi suoraan mihinkään luokitukseen. Vaativat tapaukset ovat painopisteemme, eivät poikkeus. Emme hoidat diagnoosia — hoidamme lasta. Jokainen suunnitelma rakennetaan vastaavan fysioterapeuttimme Fabienne Theler (MSc PT) kehittämällä ORCA Method -menetelmällä (Objective Reasoning & Clinical Architecture) lapsesi tason, vahvuuksien ja tavoitteiden ympärille. Lapsestasi riippuen se voi yhdistää:
- DMI (Dynamic Movement Intervention) — harjoitteita painovoimaa vastaan, jotka provosoivat automaattisia vasteita ja kehittävät keskivartalon hallintaa, tasapainoa ja uusia liikestrategioita. Jokainen harjoitus vaatii hermostolta vastetta, jota se ei vielä osaa tehdä helposti. Tämä hyödyntää neuroplastisuutta — aivojen ja hermoston kykyä muodostaa ja vahvistaa yhteyksiä aktiivisen, toistuvan harjoittelun avulla. Vahingoittunut selkäydin ei parannu, mutta neuroplastisuus auttaa lasta hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla jokaista edelleen toimivaa rataa, jolloin uudet liikestrategiat tulevat luonteviksi.
- Pukuterapia (Suit therapy) ja Spidercage — elastinen tuki ja kevennys, joiden avulla lapset voivat harjoitella seisomista ja askeleen ottoa turvallisesti.
- Galileo-sivuvuorotteleva tärinä — rytmistä lihasaktivaatiota, joka on hellävaraista nivelille ja jota käytetään usein pohjustamaan aktiivista harjoittelua.
- NISE-Stim — kajoamaton selkäytimen ja lihasten stimulaatio, jonka jatkamiseen kotona vanhemmat voidaan tarvittaessa kouluttaa.
- TheraTogs ja ortoosineuvonta — tukemaan asennon linjausta pitkin päivää yhdessä apuvälineteknikkosi ja sertifioitujen TheraTogs-asiantuntijoidemme kanssa. Me olemme TheraTogs-asiantuntijoita: sertifioidut TheraTogs-sovittajamme ovat maailmanlaajuisesti tunnustettuja, ja heidät on kouluttanut TheraTogsin keksijä Beverly (Billy) Cusick. He arvioivat, mitoittavat ja sovittavat jokaisen järjestelmän, ja koulutamme sekä sertifioimme myös muita ammattilaisia.
Lapset tulevat viikoittaisille käynneille tai yhdestä neljään viikkoa kestäville ORCA Intensive -jaksoille, joihin kuuluu useita tunteja aktiivista terapiaa päivässä. Mittaamme tuloksia ennen ja jälkeen tunnetuilla mittareilla, kuten GMFM- ja Peabody-asteikoilla, käytämme lateksittomia materiaaleja ja teemme yhteistyötä lääkäreidesi, urologisen tiimisi ja apuvälineteknikkosi kanssa, jotta kaikki työskentelevät samojen tavoitteiden eteen.
Mittaamme sitä, mikä on merkityksellistä: GMFM, Peabody-3 ja ICF-CY
Mittaamme edistymistä kansainvälisesti tunnustetuilla mittareilla. GMFM (Gross Motor Function Measure) seuraa karkeamotorisia taitoja, kuten makuuasentoa ja pyörähtämistä, istumista, konttaamista, seisomista, kävelyä, juoksemista ja hyppäämistä. Se on yksi käytetyimmistä tulosmittareista lasten kuntoutuksessa (Russell et al., 1989).
Peabody Developmental Motor Scales, kolmas painos (Peabody-3) arvioi pienten lasten karkea- ja hienomotorista kehitystä, jotta voimme nähdä, miten lapsesi taidot vertautuvat tyypilliseen kehitykseen ja miten ne muuttuvat ajan myötä (Folio & Fewell, 2023).
Suunnittelemme kuntoutuksen ICF-CY-viitekehyksen mukaisesti — Maailman terveysjärjestön lasten ja nuorten toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus (WHO, 2007). Se katsoo diagnoosia pidemmälle tarkastelemalla neljää aluetta yhdessä: kehon toimintoja ja rakenteita, suorituksia, osallistumista arkielämään sekä lapsen ympäristötekijöitä. Näin varmistamme, että terapian tavoitteet ovat tavoitteita, joilla on merkitystä kotona, päiväkodissa ja koulussa.
Enemmän kuin terapiaa: vanhempien valmentaminen ja hoidon koordinointi
Vanhempien valmentaminen. ORCA Enablement -jaksoissamme valmennamme vanhempia toimimaan luottavaisina rinnakkaisterapeutteina, jotta perheestänne tulee itsenäisempi ja edistyminen jatkuu kotona käyntien välillä.
Lääketieteellinen hoidon koordinointi. Halutessanne toimimme myös lapsenne lääketieteellisenä hoidon koordinoijana — koordinoimme lausunnot, vastaanottoajat ja viestinnän lääkäreiden, erikoislääkäreiden ja terapeuttien kanssa, jotta teillä on yksi ainoa yhteyspiste.
Perheportaali: suora yhteys tiimiin
Jokainen perhe saa käyttöoikeuden perheportaaliimme osoitteessa fam.apexaqla.ch — suoran yhteytenne tiimiin kaikkina aikoina. Portaalissa voitte keskustella terapeuttienne kanssa, ladata videoita lapsestanne kotona palautteen saamiseksi, löytää lapsenne lausunnot ja edistymisen mittaukset, tarkastella laskuja ja taloustietoja, lukea artikkeleita terapiasta ja paljon muuta.
Mitä tutkimus sanoo
Spina bifidan kuntoutusta ja intensiiviterapiaa koskeva tutkimus on edelleen vähäisempää kuin esimerkiksi CP-vammaa koskeva, joten olemme varovaisia siinä, mitä väitämme. Hyvin tuettua on se, että parhaaseen saatavilla olevaan näyttöön perustuva aktiivinen, tavoitteellinen kuntoutus on hyvän hoidon standardi (Veras et al., 2016). Sähköstimulaation osalta julkaistu tapausraportti kuvaa kokeilevaa stimulaatioprotokollaa spina bifidaa sairastavalla imeväisellä, jonka kehittivät Gerti Motavalli yhdessä dr. Gad Alonin kanssa — NISE-Stimin taustalla oleva tiimi (Motavalli, McElroy & Alon, 2019). Yksittäinen tapaus ei voi todistaa, että menetelmä toimii jokaisella lapsella, mutta se osoittaa, kuinka huolellisesti tällaisia protokollia tutkitaan ja miksi käytämme niitä vain osana harkittua suunnitelmaa.
Näyttöön perustuvan toiminnan kolme pilaria. Hyvä kuntoutus nojaa kolmeen yhdessä toimivaan pilariin: paras saatavilla oleva tutkimusnäyttö; kliininen asiantuntemus — kokeneet terapeutit, jotka osaavat soveltaa tutkimusta tiettyyn lapseen; sekä lapsen ja perheen arvot, tavoitteet ja mieltymykset. Pelkkä tutkimus ei voi kertoa, mikä on oikein lapsellesi, eikä sitä voi tehdä myöskään pelkkä kokemus tai mielipide. Näyttöön perustuva hoito tuo nämä kaikki kolme yhteen (Veras et al., 2016).
Lapsesi kasvaessa
Vauvat ja taaperot
Ensimmäisinä vuosina keskitytään pään ja keskivartalon hallintaan, pyörähtämiseen, istumiseen ja varhaiseen painonvaraukseen — sekä siihen, että lapselle annetaan kokemus liikkumisesta maailmassa. Varhainen, leikillinen aktiivinen harjoittelu luo kestävän pohjan.
Kouluikäiset lapset
Lapsen kasvaessa tavoitteet siirtyvät kävelykestävyyteen, siirtymisiin, pyörätuolitaitoihin, urheiluun ja kavereiden matkassa pysymiseen. Kasvupyrähdykset voivat muuttaa asennon linjausta nopeasti — ja voivat tuoda kireän selkäytimen esiin — joten säännöllinen uudelleenarviointi on tärkeää.
Nuoret
Itsenäisyydestä tulee pääpointti: oman kehon, rakon ja suolen hoidosta huolehtiminen, aktiivisena ja vahvana pysyminen sekä liitännäisongelmien, kuten painonnousun, painehaavojen tai selkäkipujen, ehkäisy.
Mitä edistymistä voimme odottaa?
Emme lupaa tuloksia, joita emme voi todentaa. Spina bifidan taso asettaa tärkeitä rajoja, ja olemme niistä rehellisiä. Näiden rajojen puitteissa monet lapset saavat lisää voimaa, vakautta ja itsenäisyyttä, joita heillä ei aiemmin ollut — ja jokainen edistysaskel arjessa on merkityksellinen. Huolellinen arviointi on oikea lähtökohta realistisille tavoitteille.
Tukea perheille
Teidän ei tarvitse selviytyä yksin. Kansalliset spina bifida -yhdistykset tarjoavat neuvoja, perhetapahtumia ja vertaistukea muilta vanhemmilta — Sveitsissä SBH Schweiz ja eri puolilla Eurooppaa International Federation for Spina Bifida and Hydrocephalus (IF) -järjestön jäsenorganisaatiot. Keskusteleminen vanhempien kanssa, jotka ovat kulkeneet saman polun, voi olla yksi kaikkein hyödyllisimmistä asioista.
Vanhempien usein kysymiä kysymyksiä
Pystyykö spina bifidaa sairastava lapseni kävelemään?
Tämä riippuu pääasiassa spina bifidan tasosta ja lihasvoimasta. Monet lapset, joilla on lanne- tai ristiselän tason spina bifida, kävelevät usein ortoosien avulla. Lapset, joilla vaurio on ylempänä, saattavat seistä tuettuna ja käyttää pyörätuolia liikkumiseen – ja itsevarma pyörätuolin käyttäjä on myös itsenäinen.
Milloin spina bifida -fysioterapia pitäisi aloittaa?
Niin varhain kuin hoitotiiminne sallii, yleensä jo ensimmäisten elinkuukausien aikana. Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä: myös vanhemmat lapset ja teinit voivat edelleen kehittää voimaa ja taitoja.
Onko intensiiviterapia turvallista lapsille, joilla on shuntti?
Se voi olla turvallista, kun se suunnitellaan lapsesi sairaushistoria huomioiden. Kysymme shunteista, leikkauksista ja latex-allergiasta ennen aloitusta ja mukautamme jokaisen harjoituksen lapsellesi sopivaksi.
Voiko spina bifidaa ehkäistä?
Riskiä voidaan pienentää – pääasiassa ottamalla foolihappoa ennen raskautta ja sen alkuvaiheessa – mutta kaikkia tapauksia ei voida ehkäistä.
Työskentelettekö Sveitsin ulkopuolelta tulevien perheiden kanssa?
Kyllä. Perheitä matkustaa Zugiin kaikkialta maailmasta – mukaan lukien eri puolilta Eurooppaa ja Balkania – nykyaikaisten terapioiden ja lasten kuntoutuksen uusimpien edistysaskelten pariin, usein intensiivijaksoille. Etäterapia tukee teitä kotona käyntien välillä. Concierge-palvelumme auttaa matkustukseen ja majoitukseen liittyvissä asioissa.
Voivatko spina bifidaa sairastavat lapset harrastaa urheilua?
Kyllä – ja aktiivisena pysyminen tekee hyvää voimalle, luuston terveydelle, painonhallinnalle ja itsetunnolle. Monet spina bifidaa sairastavat lapset nauttivat uinnista, soveltavasta urheilusta ja pyörätuoliurheilusta yhdessä ystäviensä kanssa. Tarkista uudet harrastukset hoitotiimisi kanssa, suojaa ihoa paikoissa, joissa tuntoaisti on heikentynyt, ja tarkkaile kolhuja tai painejälkiä, joita lapsi ei välttämättä tunne.
Tarvitseeko lapseni leikkausta kireän selkäytimen (tethered cord) vuoksi?
Ei aina. Monilla spina bifidaa sairastavilla lapsilla kuvantamistulokset näyttävät selkäytimen kireyttä ilman mitään ongelmia; leikkausta selkäytimen vapauttamiseksi harkitaan silloin, kun esiintyy oireita, kuten uutta heikkoutta, selkä- tai jalkakipua, muutoksia kävelyssä, skolioosin pahenemista tai muutoksia rakontoiminnassa. Päätös kuuluu neurokirurgillesi. Säännöllinen uudelleenarviointi terapiassa erityisesti kasvupyrähdysten aikana auttaa havaitsemaan muutokset varhaisessa vaiheessa, jotta voit ottaa välittömästi yhteyttä hoitotiimiisi.
Kuinka pitkä ORCA-intensiivijakso on?
ORCA-intensiivijakso kestää yhdestä neljään viikkoa, ja se sisältää useita tunteja aktiivista terapiaa päivässä tasapainotettuna levolla ja leikillä. Suosittelemme jakson pituutta ilmaisen tutustumispuhelun ja arvioinnin jälkeen lapsesi iän, voimavarojen ja tavoitteiden perusteella. Jaksojen välillä viikoittaiset 50 minuutin tapaamiset tai virtuaalikäynnit pitävät edistymisen yllä.
Mitä intensiivijakso maksaa?
Kustannukset riippuvat jakson pituudesta ja sisällöstä, joten yhtä kiinteää hintaa ei ole. Löydät ajantasaiset hintamme hinnat ja maksut -sivulta, ja olemme avoimia kustannuksista heti alusta alkaen.
Korvaako sairausvakuutus terapian?
Tämä riippuu maastasi, vakuutusyhtiöstäsi ja lapsesi tilanteesta, joten emme voi taata korvattavuutta. Tarjoamme yksityiskohtaisia raportteja ja edistymisen mittauksia, jotka voit jakaa lääkäreillesi ja vakuutusyhtiöllesi. Vakuutusyhtiöltä kannattaa kysyä asiaa ennen varauksen tekemistä, jotta tiedät mitä odottaa.
Seuraava askel: ota yhteyttä
Jos haluat tietää, mitä nykyaikainen kuntoutus voisi tehdä lapsellesi, varaa ilmainen tutustumispuhelu yhteystiedot-sivultamme tai lue lisää siitä, miten työskentelemme spina bifidan parissa.
Viitteet
- Motavalli, G., McElroy, J. J., & Alon, G. (2019). An exploratory electrical stimulation protocol in the management of an infant with spina bifida: A case report. Child Neurology Open, 6. doi.org/10.1177/2329048X19835656
- Veras, M., Kairy, D., & Paquet, N. (2016). What is evidence-based physiotherapy? Physiotherapy Canada, 68(2), 95. doi.org/10.3138/ptc.68.2.gee
- Folio, M. R., & Fewell, R. R. (2023). Peabody Developmental Motor Scales (3rd ed.). Pro-Ed.
- Russell, D. J., Rosenbaum, P. L., Cadman, D. T., Gowland, C., Hardy, S., & Jarvis, S. (1989). The gross motor function measure: A means to evaluate the effects of physical therapy. Developmental Medicine & Child Neurology, 31(3), 341–352. doi.org/10.1111/j.1469-8749.1989.tb04003.x
- World Health Organization. (2007). International Classification of Functioning, Disability and Health: Children and Youth Version (ICF-CY). WHO.
Tämä artikkeli tarjoaa yleistietoa eikä korvaa lääketieteellistä arviointia. Tämän verkkosivuston kliinisen sisällön on tarkistanut Fabienne Theler, MSc PT.
English
Deutsch
Español
Français
Italiano
Nederlands
العربية
中文
Dansk
Svenska
Norsk
Suomi
日本語
Polski
Português


